Victor Hellman
14.11.1860–21.4.1931

Sukuhaaran kuvat

Isäni Victor Hellman syntyi Pyhäjoella marraskuun 14. päivänä 1860 ja kuoli Oulussa huhtikuun 21. päivänä 1931. Ouluun hän muutti vanhempiensa ja sisarustensa mukana ollessaan 6-vuotias. Hänen lapsuudestaan en tiedä paljoakaan. Muistan kuitenkin, joitakin isän kertomia juttuja. Isäni oli kolmas perheen pojista, Janne, Alski ja Victor. "Vikke on saanut uuden puvun." Näin onnittelivat koulutoverit. Tämän puvun oli saanut ensin Janne, ja kun hän oli käyttänyt sitä aikansa, korjattiin se Alskille ja hänen käytettyään sitä se uudistettiin Victorille ja näin oli isä saanut uuden puvun. – Siihen aikaan säästettiin.

Tämä juttu lienee isän kouluajalta. Hän sai käydä Oulun 1yseota, Elementarläroverket i Uleåborg, muutaman vuoden ja lienee menestynyt koulussa aika hyvin. Hänen isänsä tahtoi kuitenkin saada pojan pikemmin ansaitsemaan ja otti hänet pois lyseosta sekä pani hänet kauppakouluun. Isän kertoman mukaan hän oli myöskin jonkin aikaa kellosepän opissa.

Kesäkuussa v. 1887 isä perusti oman kodin. Elämäntoverikseen hän sai piirrustuksen ja kaunokirjoituksen opettajan Anna Ryselinin, merikapteeni J.G. Ryselinin tyttären Oulusta. Samat vakavat harrastukset ja aatteet sekä ennen kaikkea ratkaistu suhde Jumalaan oli johtanut nämä nuoret yhteen. Perheeseen syntyi yhdeksän lasta.

Kauppakoulun suoritettuaan isä ansaitsi toimeentulonsa eri liikkeissä konttoristina palvellen. Nähtävästi hän menestyi näissä konttoristin tehtävissä hyvin. Kun Kansallis-Osake-Pankki v. 1890 perusti konttorinsa Ouluun, kutsuttiin isä sen ensimmäiseksi johtajaksi. Tätä vastuunalaista tehtävää hän hoiti hyyällä menestyksellä yli 30 vuotta. Hänen johdossaan pankin toiminta kehittyi ja laajeni huomattavasti. Tehtävissään isä oli harvinaisen tunnontarkka ja täsmällinen. Pankkiapulaisilleen hän oli ystävällinen ja kohtelias, joten suhde esimiehen ja apulaisten välillä oli mitä parhain. Muistan, että joka kesä pankin koko henkilökunta kutsuttiin vieraaksi huvilallemme Hietasaareen. Myös pankin asiakkaat tunsivat hänet ystävälliseksi ja heidän asioitaan ja huoliaan ymmärtäväksi pankinjohtajaksi.

Kun Ouluun vuosisadan vaihteessa rakennettiin Kansallispankille uusi suuri talo, kolmikerroksinen, jossa oli paitsi johtajan asuntoa myöskin useita vuokra-asuntoja ja liikehuoneustoja, sai pankkikin väljemmät toimistotilat. –Pankinjohtajalla oli myöskin lehmiä ja niitä varten rakennettiin uuden rakennuksen yhteyteen myös navetta viidelle lehmälle. Siihen aikaan pidettiin Oulussa karjaa aivan yleisesti.

Varsinaisen elämäntehtävänsä ohella isällä oli useita pikkuvirkoja, mm. hän oli palovakuutusasiamies. Näitä asiakkaita hän ei ottanut vastaan pankkiaikana, vaan ainoastaan omana aikanaan.

Kaikki lapsensa isä tahtoi kouluttaa. Kun hän ei itse aikanaan saanut käydä paljoakaan koulua, hän antoi lapsilleen tilaisuuden siihen niin pitkälle, kuin kukin halusi ja pystyi.

Isä luki mielellään kirjallisuutta, varsinkin sellaista, missä käsiteltiin luontoa ja kaukaisia maita. Ääneen lukemista meidän kodissamme myös viljeltiin ja isä toimi useimmiten esilukijana. Isän suuri harrastus luontoon ja sen ilmenemismuotoihin sai huvilallamme Hietasaaressa monenlaista tyydytystä. Hyvin hoidettu puutarha oli hänen ylpeytensä. Muistan, kuinka isä tarkkaili lintujen elämää ja kuinka isän kanssa hiivimme jonkin peiponpesän lähelle ja hän näytti sen minulle. Pesäpönttöjä hän rakenteli kololinnuille. Siitä on ehkä peräisin minunkin harrastukseni.

Veneellä teimme monia matkoja kauaskin. Haukiputaalla kävimme soutaen, samoin Oulunlahden yli Oulunsalossa. Siellä kävimme Papinjärvellä kalastamassa. Isä harrastikin ahkerasti kalastusta. Kun ilma näytti sopivalta, meni hän soutamaan koskelle ja monet lohet ja taimenet hän toikin kotia. Sittemmin tehtiin pitkiäkin kalamatkoja merelle, kun meillä oli hyvä merikelpoinen purjevene. Näillä matkoilla oltiin aina tuulten armoilla. Ei ollut siihen aikaan moottoriveneitä. Tällaiset retket olivat varmaan isälle lepoa ja virkistystä loma-aikoina.

Vieraanvaraisuus kuului kiinteästi kotimme kauniisiin tapoihin. Erikoisesti suurten seurojen aikana meidän kotimme oli monien saamamiesten asuinpaikka. Seuratkin pidettiin usein meillä. Silloin olivat tilavat huoneemme pullollaan vieraita ja ja kaikki kahvitettiin tai tarjottiin kaikille ateria. Näihin tilaisuuksiin oli jokainen tervetullut ja isältä riitti kyllä jokaiselle joku ystävällinen sana, samoin äidiltäkin, jolla ei suinkaan ollut helpoin tehtävä suoritettavana, sillä rakkaus pakotti vieraanvaraisuuteen.

Minulla on valoisa muisto lapsuudenkodistani ja vanhemmistani. Isäni iloinen ja valoisa olemus on erikoisesti jäänyt mieleeni.

Kuhmoinen syyskuun 28. päivänä 1969 Yrjö Hellemaa
Kirjoitus julkaistu v. 1969 jouluviestin yhteydessä.

Victor Hellman syntyi Pyhäjoella 14. päivänä marraskuuta 1860 ja kuoli Oulussa 2. päivänä huhtikuuta 1931. Perheen muutettua Pyhäjoelta Ouluun v. 1867 hän kävi kaksi luokkaa Oulun ruotsalaista lyseota sekä Oulun kauppakoulun, josta hän sai päästötodistuksen v. 1878. Sen jälkeen hän toimi kirjanpitäjänä oululaisissa liikkeissä sekä Pohjoismaiden Yhdyspankin ja Suomen Pankin palveluksessa.

Kun Ouluun v. 1890 avattiin Kansallis-Osake-Pankin konttori, nimitettiin Victor Hellman sen johtajaksi ja sitä tointa hän hoiti eläkkeelle siirtymiseensä saakka, kolmisenkymmentä vuotta.

Eläkkeelle siirryttyään hän vielä osallistui Talonomistajain Eläkekassan ja Oulun Teollisuudenharjoittajain Osuuskassan hallintoon toimien viimeksimainitun kassanhoitajanakin. Hän oli myös Suomen Kaupunkien Paloapuyhdistyksen asiamiehenä. Aikoinaan hän toimi myös Oulun kaupungin rahatoimikamarin jäsenenä sekä Oulun raittiuslautakunnan jäsenenä ja varapuheenjohtajana.

Hän kuului myös Suomen Lähetysseuran Laestadiolaisen Haaraosaston päätoimikuntaan vuodesta 1924 sen jäsenenä ja varapuheenjohtajana oltuaan jo aikaisemmin mukana lisäjäsenenä. Käytännölliseen raittiustyöhön hän osallistui mm. Kieltolakiliiton Oulun piirin aluejärjestön toimikunnan jäsenenä ja rahastonhoitajana.