Henrik Henrikinpoika Mylläri, k. noin 1572

Pekka Hellemaa, Liisa Rajala

Henrik Mylläri oli turkulainen laivuri, raatimies ja pormestari. Hän edusti kaupunkiaan myös valtiopäivillä.

Henrik syntyi noin 1510, kun Ruotsi vielä kuului Kalmarin unioniin. Hänen Henrik-niminen isänsä on todennäköisesti Kaarinan Kakskerran Myllykylästä kotoisin, koska Henrik oli perinyt sieltä tilan.[1] Näin ollen Myllykylän keskiaikaisista isännistä löytyy Henrik Myllärille hyviä esi-isäkandidaatteja: Juho Mylläri toimi Kaarinassa lautamiehenä 1427 ja hänen poikansa Pietari 1462–1473.[2] Sukulaisuussuhdetta heihin ei asiakirjojen puuttumisen vuoksi kuitenkaan voida osoittaa.

Henrik Mylläri kuoli noin vuonna 1572. Hän maksoi hopeaveroa vielä 1571, mutta 1573 kerätty hopeaveron lisäosa jäi hänen leskensä Agnesin maksettavaksi.[3]

Henrikistä käytettiin lisänimeä Mylläri (Myllar, Myller, Mjölnar, Möllare, ...), vaikkei hän ammatiltaan ollut mylläri. Lisänimi lieneekin juonnettu Henrikin kotipaikasta, Myllykylästä.

Sisarukset

Henrikin sisaruksista tunnetaan ainoastaan Erik-niminen veli, joka toimi porvarina Tukholmassa. Sikäläisen raastuvanoikeuden 27.1.1584 päivätty pöytäkirja kertoo vapaasti käännettynä seuraavaa:

Tukholman pormestari Lars Eriksson ja tämän appipuoli, porvari Erik Henriksson ovat tehneet sopimuksen Larsin rakkaan Margareta-vaimon isän- ja äidinperinnöstä, johon kuului kivitalo tontteineen ja irtaimistoineen. Margaretan isä oli ollut Per Påvelsson ja äiti Agda, joka leskeksi jäätyään oli avioitunut Erik Henrikssonin kanssa. Erik, joka oli asunut tätä Nygrändin varrella ollutta perintötaloa, kertoi olevansa edesmenneen Turun porvarin Henrik Myllärin veli ja jääneensä ilman vanhempainperintöä, kun kaikki oli mennyt Henrik-veljelle.
Lars ja Erik sopivat, että ikääntynyt Erik luovuttaa itselleen kuuluvan talon osan kuten kaiken muunkin omaisuutensa Lars Erikssonille syytinkiä ja asianmukaisia hautajaisia vastaan. Erik Henrikssonin osuus Nygrändin kivitalosta velkojen vähennyksen jälkeen oli vajaa 30 taalaria.

Pöytäkirjasta jää sellainen vaikutelma, että Erik oli Henrik Myllärin ainoa perimisikään elänyt sisarus, ellei nyt muitakin sisaruksia ollut tehty perinnöttömiksi. Turun tullitileissä mainittu Peter Henrikinpoika Mylläri, jonka aluksessa Henrik vuonna toi 1559 rahtia Lyypekistä, sopisi lisänimensä ja patronyyminsä puolesta Henrik Myllärin veljeksi tai pojaksi.[4] Yhtälailla sukuun sopisi sekä patronyyminsä että asuinpaikkansa puolesta Martti Henrikinpoika, joka mainitaan yhden Myllykylän talon viljelijänä vuosina 1540–1585.[5] Kummankaan sukuun kuulumisesta ei kuitenkaan ole mitään todisteita.

Porvaritoiminta

Henrik Mylläri oli yksi Turun merkittävimmistä valtaporvareista, laivuri, joka kävi sekä koti- että ulkomaan kauppaa. Hän harjoitti ammattiaan vähintään kolmen vuosikymmenen ajan. Varhaisin asiakirjamerkintä Henrikistä on vuodelta 1545, jolloin hänet mainitaan Turun raatimiehenä. Raatimieheksi pääsy edellytti useamman vuoden kaupallista kokemusta, joten Henrikin on täytynyt olla porvari jo 1530-luvun lopulla.

Ulkomaankauppa[6]

Riskien minimoimiseksi oli turkulaisilla porvareilla tapana jakaa rahtinsa useampien eri porvareiden aluksiin. Myös Henrik kuljetti muiden ja muut puolestaan Henrikin lasteja vierassatamiin ja niistä takaisin. Henrik Myllärin omat alukset kävivät Riiassa (1556), Lyypekissä (kahdesti 1559) ja Danzigissa (kahdesti 1559). Riiassa käyntiin kului viitisen viikkoa; Danzigin ja Lyypekin reissuun meni pari viikkoa pidempään. Henrik Mylläri antoi lastejaan muiden kuljetettavaksi matkoille, jotka suuntautuivat Lyypekkiin ja Danzigiin vuosina 1549, 1556 ja 1559; Tallinnaan, Riikaan ja Stralsundiin vuonna 1556.

Henrik Mylläri vei oravan, jäniksen, ketun, ilveksen, hirven, pukin, vasikan ja lehmän nahkoja, haukia, lohta, voita, traania, pikeä, tervaa, hamppua ja pellavaa sekä kaksi hevosta. Hän toi suolaa, silliä, simaa, mesijuomaa, portviiniä, kirsikkaviiniä, sapeleita, käsineitä, kankaita (villa- ja pellavakankaita ja verkaa), humalaa, hamppua, pellavaa, tammilautoja ja rihkamaa.

Kotimaan kauppa

Ruotsin valtakunnan sisäisestä kaupasta ei pidetty kirjaa, koska siitä ei maksettu tullia. Satunnaisista asiakirjamerkinnöistä kuitenkin ilmenee, että Henrik Myllärin alukset kävivät ainakin Tukholmassa 1561[7], Pietarsaaressa 1548[8] ja Oulussa 1551 ja 1569[9].

Henrik piti Pohjanlahden alueen kauppaa itselleen niin tärkeänä, että anoi erikseen lupaa sen harjoittamiseen, vaikka se tuohon aikaan oli turkulaisille muutenkin sallittua.[10] Hän saikin 21.5.1560 Söderköpingissä päivätyllä kirjeellä kuninkaalta oikeuden "vapaasti käydä kauppaa omilla tavaroillaan ja rahoillaan Itä- ja Länsi-Pohjan alueilla".[11]

Vuonna 1560 Henrikin laivaan rakennettiin tila hevosten Ruotsiin kuljetusta varten. Juhana herttua ilmeisestikin luotti Henrikin laivurin taitoihin, koska Per Holstille annettiin Turun linnasta 200 naulaa (tunebredz spick) kyseisen tilan rakentamiseen.[12] Heti seuraavana vuonna, 26.4.1561, Henrik saikin 4 puntaa 2 pannia 13 1/2 kappaa ruista korvauksena siitä, että oli kuljettanut 12 Juhana herttuan hevosta Tukholmaan.[13]

Vähittäiskauppa

Henrik Mylläri harjoitti myös vähittäiskauppaa. Sitä varten hän oli vuokrannut itselleen katuaitan, joka kirkkoreduktion yhteydessä oli peruutettu pyhän Kaarinan prebendalta kruunulle. Katu- eli luukkuaittoja oli sekä puisia että kivisiä. Niiden koot vaihtelivat parista neliömetristä pariin kymmeneen. Aitan luukku voitiin kaupankäynnin ajaksi laskea saranoiden varassa alas myyntipöydäksi. Henrik Mylläri maksoi aittatontistaan kuuden äyrin vuotuista vuokraa vuosina 1551–1561.[14] Korkea vuokra viittaa siihen, että aitta oli suurehko ja kivirakenteinen ja että se sijaitsi hyvällä kauppapaikalla joko Suurtorin tai Hauenkuonon laidalla.

Turun linna oli Henrik Myllärille kuten useimmille Turun porvareille tärkeä kauppakumppani. Asiakirjoista löytyy vielä jälkiä joistain Myllärin kauppatapahtumista:

Laivakaluston takavarikointi

Vuonna 1562 otettiin ilmeisesti herttuallisen laivaston tarpeisiin Henrik Myllärin ja hänen vävynsä Mikko Krankin laivakalustoa. Molemmat saivat korvaukseksi 100 pannia ruista ja yhteisesti lisäksi 2 lästiä 9 puntaa 2 pannia ruista.[23] Olisikohan aluksilla ollut käyttöä Juhana herttuan kosiomatkalla Puolaan?

Myllärin kesti Staffan

Ulkomaalaiset kauppiaat saattoivat jäädä Suomeen pidemmäksi aikaa, jopa pysyvästi. Vuonna 1556 Henrik Myllärin luona asusti tällainen kesti, Staffan Henriksson -niminen vieras, jota myöhemmin kutsuttiin Myllärin Staffaniksi.[24]

Luottamustoimet

Raatimies ja pormestari

Viimeistään vuonna 1545 Henrik Mylläri valittiin Turussa raatimieheksi. Hänet mainitaan tässä tehtävässä vuosina 1545, 1554, 1558, 1560 ja 1563.[25] Jossain vaiheessa Henrik toimi myös Turun pormestarina, koska häntä kuolemansa jälkeen sellaiseksi tituleerataan.[26]

Valtiopäivämies

Kesällä 1560 kutsui ikääntynyt ja uupunut Kustaa Vaasa valtiopäivät kokoon Tukholmaan hyvästelläkseen alamaisensa ja esitelläkseen testamenttinsa. Hänen poikansa Eerikin oli määrä periä Ruotsin valtaistuin, Juhana saisi vahvistuksen herttuakuntaansa ja nuoremmille veljillekin osoitettaisiin nyt omansa.[27] Näille valtiopäiville lähetettiin Turusta kutsun mukaiset neljä edustajaa, mm. raatimies Henrik Mylläri.[28]

Linnanoikeuden jäsen

Henrik Mylläri istui lautamiehenä myös Turun linnanoikeudessa ainakin 18.12.1556, kun Pohjois-Suomen maavouti Ragvald Halvarinpojan veroepäselvyyksiä setvittiin[29]; 4.1.1558, jolloin Joakim Flemingiä syytettiin varkaudesta[30] ja 27.1.1558, kun Herman von Wormerstad istui syytettyjen penkillä.[31]

Kauppiastuomioistuimen jäsen

Henrik Myllärin Turun raadissa saamalla kokemuksella oli käyttöä muuallakin. Venäläiset olivat vuonna 1551 syyllistyneet luvattomaan kuparin ostamiseen ja kätkemiseen. Asian käsittelyä varten perustettiin Ouluun väliaikainen kauppiastuomioistuin, jonka lautamiehiksi Henrik Mylläri ja yksitoista muuta valtakunnan eri kaupungeista kotoisin olevaa porvaria kutsuttiin.[32]

Arviomies

Henrik Myllärin nauttimaa luottamusta osoittaa sekin, että vuonna 1565 hän oli mukana arvioimassa Lasse Antinpojan Turun linnaan myymän laivaveneen hintaa.[33]

Varallisuus

Henrik Myllärin suhteellisen mittavaan omaisuuteen kuului kaikki, mitä turkulainen porvari menestyäkseen tarvitsi. Oma talo takasi hänelle tullivapauden,[34] kauppatavaroidensa kuljetukseen hänellä oli omia aluksia, jotka hän saattoi kiinnittää talonsa omaan laituriin. Lisäksi Henrikillä oli ainakin vuosien 1551 ja 1561 välisen ajan vuokralla vähittäiskaupan harjoittamisen kannalta välttämättön katupuoti.[35]

Henrik Myllärillä oli omaisuutta myös Turun ulkopuolella. Kaarinan Kakskerran Myllykylässä hänellä oli kaksi tilaa, joista toinen oli peritty ja toinen ostettu.[36] Lisäksi hänellä oli Paraisten Tennäsissä vaimon perimä tila.[37]

Pantit

Henrikin talouden vakautta osoittaa se, että häneltä ainakin kahdesti liikeni rahaa panttia vastaan lainattavaksi:

Kodis eli Laihaniitty. Vuonna 1553 Henrik Mylläri hankki 60 markan ja yhden äyrin hintaan (vanhaa rahaa) Kullelan perillisiltä Kodis-nimisen niityn, jota myös Laihaniityksi kutsuttiin. Vuonna 1566 Kullelan asukkaat halusivat lunastaa niittynsä takaisin väittäen vain pantanneensa sen Henrik Myllärille. Myllärin todistajat kertoivat Henrikin ostaneen sen. Kiista ratkesi Kullelan asukkaiden eduksi ja 26.6.1567 Henrik Myllärin vaimo Agnes kuittasi velan takaisinmaksetuksi.[38]

Lapinluoto. Henrik Mylläri sai Hämeenkyrön kirkkoherra Gregorius Michaelis Stuthilta käyttöönsä pääosan Lapinluoto-nimisestä saaresta 10 taalarin pantiksi. Vaimo Kirsti Prinkkalasta sai Kaarinan kesäkäräjien 15.7.1567 antamalla päätöksellä lunastaa pantin itselleen samalla 10 taalarin eli 40 markan hinnalla, jolla Stuth oli sen Myllärille joitain vuosia aiemmin pantannut. Kirsti-rouvan lunastusoikeus perustui rakennuskaaren 26 kappaleeseen eli siihen, että kyseinen luoto sijaitsi salmessa lähimpänä hänen omistamiaan Brinkkalan maita[39].

Sotilasrasitus

Suuri Venäjän sota käynnistyi Venäjän joukkojen ylitettyä Suomen rajan alkuvuonna 1555. Sodan vuoksi Ruotsin joukkoihin tarvittiin vahvistuksia. Ruotsista tuotujen joukkojen täydentämiseksi, tehtiin eri puolissa Suomea väenottoja. Turussa, jonka vuoro oli 20.1.1556, 150 porvaria varusti sata jalkamiestä.[40] Vauraimmat porvarit varustivat kukin oman nihtinsä, muut maksoivat puolet tai kolmasosan yhden nihdin kuluista.[41] Henrik Myllärin nihdin aseistuksena olivat miekka ja parimetrinen pistokeihäs, jonka poikkipiena esti asetta uppoamasta liian syvälle (knavelspjut).[42] Tämä Ambrosius-niminen nihti lienee sama mies kuin Luostarinkorttelissa myöhemmin asunut kauppaporvari, joka Suuren Venäjän sodan jälkeen tunnettiin Myllärin Brusina tai Ambrosius Myllärinä.

Hopeavero

Vuonna 1571 Henrik Mylläri maksoi hopeaveroa sekä Turussa että Kaarinassa. Turussa maksettu 13 markan ja 3 äyrin vero perustui siihen, että hänellä oli 20 luotia hopeaa, 150 markan arvosta irtaimistoa ja kauppatavaroita, 1 leiviskä tinaa ja 4 leiviskää kuparia.[43] Kauppatavaran vähäinen määrä viittaa siihen, että ikääntynyt Henrik ei käynyt kauppaa enää kovinkaan aktiivisesti. Lisäksi hän maksoi Mätäjärven korttelissa kuusi äyriä tarkemmin erittelemättömästä omaisuudestaan.[44] Kaarinaan Henrik maksoi veroa Myllykylässä olevasta 59 1/2 markan arvoisesta karjastaan. Hänellä oli 2 lehmää, 2 nelivuotista nautaa, 1 kaksi- ja 1 yksivuotinen nauta, 7 lammasta ja 2 härkää. Tämän perusteella määrätty hopeavero, 5 markkaa 7 äyriä ja 14 4/10 penninkiä, oli kolmanneksi korkein Kakskerrassa, muttei sijoittunut Kaarinan pitäjän tilaston kärkipäähän.[45]

Paraisiin Henrikin ei tarvinnut maksaa hopeaveroa, koska Tennäsin karja oli hänen lampuotinsa omistuksessa.

Vuonna 1573 kerättiin Turussa vielä toinen kierros hopeaveroa. Edesmenneen Henrik Myllärin leski Agnes maksoi tällöin kolme luotia hopeaa.[46]

Sekalaista

Turun linnan piiritys

Vuonna 1560 Eerik XIV peri Ruotsin kruunun isänsä Kustaa Vaasan kuoltua. Eerikin ja hänen velipuolensa Juhana herttuan välit eivät koskaan olleet erityisen läheiset ja ne viilenivät entisestään isän kuoltua. Eerikin sairaalloinen epäluuloisuus ja Juhanan omapäinen toiminta johti lopulta siihen, että Eerik lähetti 10 000 miestään Juhanaa vastaan. Joukot saivat edetä melko esteettömästi aina Turun porteille saakka. Herttuan vähäiset joukot (noin 1200 sotilasta) keskittyivät Turun linnan ja vastapäisen Korppolaismäen suojaamiseen, joten kuninkaan miehet voivat vapaasti ryöstellä Turussa ja sen lähiympäristössä herttuan kannattajien omaisuutta.[47] Henrik Mylläriltäkin vietiin 200 markkaa rahaa, sadan markan arvoinen hevonen, tikkuri sekä härän että pukin nahkoja, rautavati, yksi suden- ja kaksi saukonnahkaa, tynnyrillinen olutta, leipää, lihaa ja kuivattua kalaa, uusi ryijy ja pari vuodepeite.[48] Henrikin Myllykylässä ollut omaisuus näkyy säästyneen rosvoamiselta, koska saaliissa ei ole lainkaan karjaa.

Turun linnan edustalle ankkuroinut amiraali Kaarle Simonpoika kirjoitti kaupungin raadille vaatien, että kaksi pormestaria ja muutama muu raadin jäsen tulisi neuvottelemaan muonavarojen toimittamisesta kuninkaallisen laivaston tarpeisiin. Raatimiehet Henrik Mylläri ja Lille Jöran osoittivat uskollisuuttaan Juhana herttuaa kohtaan pimittämällä kirjeen muulta raadilta ja viemällä sen suoraan herttualle. Amiraalin vaatima tapaaminen raadin jäsenten kanssa jäi sillä kertaa toteutumatta,[49] mutta tapahtumien kulkuun se ei enää vaikuttanut. Veristen piiritystaistelujen jälkeen, 12.7.1563, Juhana herttua joutui antautumaan.

Antautumisehtojen mukaisesti herttuapari ja heidän hoviväkensä vangittiin ja vietiin Ruotsiin kuulusteltavaksi ja rangaistavaksi.[50]

Perhe

Henrik Mylläri avioitui noin 1530. Hänen Agnes-niminen puolisonsa syntyi noin 1510.

Agnesin juuret ovat todennäköisesti Paraisissa, koska hän sai vanhempainperintönä tilan Paraisten Tennäsin kylästä.[51]

Agnes eli vielä vuonna 1583.[52]

Pariskunnan lapsista tunnetaan kolme tytärtä:

Henrikin ja Agnesin omaisuus, niiltä osin kuin sen tunnemme, jakautui heidän kuolemansa jälkeen näiden kolmen tyttären kesken, joten heidän mahdolliset muut lapsensa eivät enää tuolloin olleet elossa.


Lähteet

Almquist, Joh. Ax.: Konung Gustaf den förstes registratur XXIX. 1559, 1560. Handlingar rörande Sveriges historia. Stockholm 1916.

Grotenfelt, Kustavi (toim.): Jaakko Teitin valitusluettelo Suomen aatelia vastaan v. 1555-1556. Todistuskappaleita Suomen historiaan V. Helsinki 1894.

Hausen, Reinh.: Bidrag till Finlands historia. I tryck utgifva af Finlands statsarkiv genom Reinh. Hausen. Fjärde delen. Helsingfors 1912.

Kallioinen, Mika: Kauppias, kaupunki, kruunu. Turun porvariyhteisö ja talouden organisaatio varhaiskeskiajalta 1570-luvulle. Bibliotheca historica 59. Helsinki 2000. Larsson 2005

Leinberg, K. G.: Asiakirjoja, jotka valaisevat Suomen kameralisia oloja 1500- ja 1600-luvuilla. Todistuskappaleita Suomen historiaan. III. Asiakirjoja, jotka valaisevat Suomen kameralisia oloja. 3 vihko. Helsinki 1899.

Nikula, Oskar: Turun kaupungin historia 1521-1600. ISBN 951-9262-23-5. Turku 1987.

Oja, Aulis: Kaarina keskiajalla ja 1500-luvulla. Kaarinan pitäjän historia I osa. Turku 1946.

Pylkkänen, Riitta: Säätyläispuku Suomessa vanhemmalla Vaasa-ajalla 1550–1620. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 55. Helsinki 1955.

Ruuth, J. W.: Åbo stads historia under medeltiden och 1500-talet. Topografi. Första häftet. Helsingfors 1909.

Ruuth, J. W.: Åbo stads historia under medeltiden och 1500-talet. Slottshöfdingarna och staden. Andra häftet. Helsingfors 1912.

Ruuth, J. W.: Åbo stads historia under medeltiden och 1500-talet. Borgerskap och näringarna. Tredje häftet. Helsingfors 1916.

Tawaststjerna, Werner (toim.): Suomen tilallis- ja veroluetteloita kuudennentoista vuosisadan jälkimäiseltä puoliskolta. Helsinki 1904. Todistuskappaleita Suomen historiaan III. Asiakirjoja, jotka valaisevat Suomen kameralisia oloja 1500-luvulla. V vihko.

Toropainen, Veli Pekka: Turun kaupungin hopeaveroluettelo 1571. Genos 76(2005), s. 171-181.

Viljanti, Arvo: Turun kaupungin maanpuolustusvelvollisuus Kustaa Vaasan Venäjän sodan aikana. THArk 9 s. 276-315. Turku 1945.


Viitteet

[1] STb 1584-1588: 4. 27.1.1584.

[2] Oja 1946: 156, 222 ja 246.

[3] KA 1179a:31.

[4] KA 233c:23v.

[5] KA SAY Kaarina, Myllykylä 1540-1559: 36, 1560-1579: 35 ja 1580-1599: 35.

[6] KA 233b, 233c, 233d; SRA Finska kameralia Vol. 85. Tullräkenskaper. Åbo (strödda år) 1541-1558.

[7] KA 896:9.

[8] Nikula 1987: 259; KA 4534b:34.

[9] Kallioinen 2000: 183; Nikula 1987: 258; KA 4542:48v, 4720:29v.

[10] Kallioinen 2000: 184.

[11] Almquist 1916: 766.

[12] KA 846:6.

[13] KA 896:9.

[14] Nikula 1987: 115-116; KA 29:8 1551; 34:7v 1552; 38:13v 1553; 44:129 1555; 49:162 1556; 698:50v 1557; 62:44 1558; 907:19v 1561.

[15] KA 721:118.

[16] KA 721:116.

[17] Pylkkänen 1955: Liite 6.

[18] KA 780:33; SRA Finska kameralia Vol. 85. Tullräkenskaper. Åbo (strödda år) 1541-1558.

[19] Pylkkänen 1955: Liite 6.

[20] KA 838:15v, 839:12v ja 841:11v.

[21] KA 938:7v.

[22] KA 896:104, 896:67v.

[23] Ruuth III 1916: 187; KA 938:8v.

[24] "Staffan Henrik Mölnars gäst" tavataan tulliluetteloissa vuodesta 1556 alkaen vuoteen 1571 (esim. KA 233b:3v).

[25] Kallioinen 2000: Liite 2.

[26] Ruuth III 1916: 150.

[27] Larsson 2005: 13.

[28] Nikula 1987: 214.

[29] Grotenfelt 1894: 138.

[30] Almquist 1916: 866.

[31] KA Ruuthin kokoelma. Aakkosellinen luettelo Turun porvareista 1500-luvun jälkipuoliskolla.

[32] Kallioinen 2000: 184.

[33] KA 1021:3.

[34] Ruuth I 1909: 121.

[35] KA 29:8 1551; 34:7v 1552; 38:13v 1553; 44:129 1555; 49:162 1556; 698:50v 1557; 62:44 1558; 907:19v 1561.

[36] Leinberg 1899: 85.

[37] KA 1281:46v.

[38] KA Paraisten talvikäräjät 28.2. ja 1.3.1645. I KO a:6 87v-88v.

[39] KA Kaarinan kesäkäräjät 1691: 147-148. Läänin maaherran kirje kuninkaalle 15.11.1690.

[40] Viljanti 1945: 276.

[41] Viljanti 1945: 298.

[42] Viljanti 1945: 311.

[43] Toropainen 2005: 178.

[44] Toropainen 2005: 175.

[45] KA 1165:21v; Oja 1946: 146.

[46] KA 1179a:25, 1179a:31.

[47] Ruuth II 1912: 145.

[48] Hausen 1912: 216.

[49] Ruuth III 1916: 179-180; Hausen 1912: 163-164.

[50] Oja 1946: 270-271.

[51] KA 1281:46v;

[52] Tawaststjerna 1904: 60.

[53] Nikula 1987: 142.

[54] Ruuth III 1916: 231.

[55] Ruuth I 1909: 121, alaviite 1.