Henrik Myllärin kaupunkikartano

Pekka Hellemaa, Liisa Rajala

Tilan kuvaus

Henrik Myllärillä oli talo Turussa todennäköisesti jo 1540-luvun alussa. Monen muun tavoin hän näyttää menettäneen sen vuoden 1546 suurpalossa.[1] Uuden asuinsijan hän löysi Luostarikorttelista, jossa suurin osa Turun suurporvareista noihin aikoihin asui. Edellä mainitun palon jälkeen alueella sijainnut Luostarinrannan alue paalutettiin ja täytettiin tiilisoralla niin, että se saatiin rakennuskelpoiseksi. Vielä keskiajan lopulla alue oli ollut tulvavesien vaivaamaa joenrantaniittyä. Vuonna 1545 siellä oli Turun luostarilta peruutettuja kaalimaita ja luukkuaittoja, joita kruunu vuokrasi porvareille.[2]

Sieltä, nykyisen Runebergin puiston keskivaiheilta, Henrik Mylläri hankki itselleen kaksi vierekkäistä tonttia (tontit 399 ja 390 maanmittari Daniel Gadolinin kartassa vuodelta 1756), jotka niiden välitse kulkeva Luostarin jokikatu erotti toisistaan.[3] Arkeologisissa kaivauksissa esiin tullutta Luostarin jokikatua on nykyisin nähtävissä Aboa Vetus & Ars Nova -museossa.

Jaakko Finnon äiti kutsui Henrik Myllärin kaksiosaista tilakompleksia nimellä Myllärin ja Luostarin tila ("Myllerss och Klöster gårdh").[4]

Luostarin jokikadun ja rannan välissä oleva tontti oli varsinainen asuinpiha, jonka piirissä asuinrakennuksen lisäksi oli erilaisia talousrakennuksia. Kivinen asuinrakennus ja kellari olivat Luostarin jokikadun varrella.[5] Tontin rantakaistaleella olivat Henrik Myllärin liiketoiminnalle tarpeelliset laituri- ja lastausalueet varastoaittoineen.

Kadun toisella puolella oli talli- eli karjapiha, jolla hevostallien lisäksi oli todennäköisesti karjasuojat ainakin sioille ja nautaeläimille.[6] Turun haudattujen luettelosta ilmenee, että tallipihassa oli jo varhain myös asuntoja: vuonna 1587 haudattiin Erik Larssonin lapsi "Myllärin karjapihalta"; "Kasper Ekmanin tallipihalta" haudattiin ensin Jöran Skomakaren lapsi vuonna 1625 ja seuraavana vuonna joku nimeltä mainitsematon mies.[7]

Vuoden 1756 karttaan on merkitty tonttien rajojen pituudet kyynäröinä. Niistä voi karkeasti laskea, että Myllärin asuintontin pinta-ala oli noin 330 m2 ja tallitontin noin 320 m2. Ekmanin siihen liittämä toinen tallipiha oli suuruudeltaan noin 470 m2.

Talon isäntiä

Tämä Myllärin kaupunkikartano oli esivanhempiemme omistuksessa runsaat sata vuotta. Henrik Myllärin ja Agnesin jälkeen tilan peri heidän tyttärensä Margareta, joka omisti tilan puolisonsa, Turun koulun rehtorin, Jacobus Petri Finnon kanssa. Finnon kuoltua vuonna 1588 maisteri Gregorius Martini Teit peri ensin hänen virkansa ja nai vielä leskenkin. Vaikuttaa siltä, että Teit asui tilalla Margaretan ja tämän alaikäisten lasten kanssa kunnes Margareta vuonna 1605 kuoli.

Jacobus Finnon kiinteä omaisuus oli 9.5.1590 jaettu lesken ja lasten kesken, mutta lapset saivat osansa vasta 1605, siis samalla kun äidinperinnönkin.[8] Myllärin kaupunkitilan sai Henricus Jacobi Finno, joka samana vuonna oli valmistunut papiksi ja määrätty Turun kappalaiseksi. Vuonna 1615 Henrik Finno muutti Hämeenkyröön kirkkoherraksi,[9] ja 5.12.1643 tilan omistus siirtyi hänen tyttärelleen Margaretalle ja tämän puolisolle raatimies Kasper Ekmanille.[10]

Oletettavasti nämä asuivat tilalla jo aiemmin, sillä viimeistään 1625 Ekman oli omalla rahallaan ostanut tilaan rajautuvan tallipihan (tontti 391 vuoden 1756 kartassa)[11] ja vuonna 1636 hän kiisteli tilan aitoista. Tuolloin hän haastoi Gregorius Teitin poikapuolen, Hartvik Henriksson Speitzin oikeuteen siitä, että tämä oli joitakin vuosia aiemmin laittomasti ja ilman lupaa purattanut kolme Myllärin talolle kuuluvaa aittaa ja antanut pystyttää ne maatilalleen Paraisten Tennäsiin. Näitä aittoja, kahta luukkuaittaa ja liiteriä, olivat ensin Teit ja sitten Speitz nauttineet ja käyttäneet osana Teitin Kirkkokorttelissa omistamaa tilaa.[12] Speitz tuomittiin palauttamaan aitat paikoilleen.[13] Selvästikään kiistellyt aitat eivät olleet varsinaisen asuin- ja tallipihan yhteydessä. Muuten olisi vaikea selittää, miten Teit saattoi kohdella niitä omaan tilaansa kuuluvina ja miten Speitz onnistui huomaamattomasti siirrättämään ne maatilalleen.

Vuosisadan puolivälin lähetessä Ekman joutui taloudellisiin vaikeuksiin,[14] joita yritti ratkoa ryhtymällä vuonna 1649 pormestariksi Uuteenkaupunkiin.[15] Hän vuokrasi sikäläisen pikkutullin ja aksiisin vuosiksi 1653–55.[16] Vuokrien maksamiseksi Ekman panttasi jo ennestään velkaisen Myllärin kaupunkitilan.[17] Suvun ote Myllärin tilasta alkoi lopullisesti kirvota, kun tilan kaikki rakennukset vuonna 1656 paloivat maan tasalle.[18] Myös samoihin aikoihin tehdyt katujärjestelyt ja niiden aiheuttamat purkutyöt alensivat kiinteistön arvoa.[19] Ekman kuoli vuonna 1667 ja hänen leskensä Margareta Henrikintytär sai seuraavan vuoden kesäkuussa jonkinlaisen hyvityksen tontista "der hon sielf sig uthfra kom".[20]


Lähteet

Hellemaa, Pekka; Järvenpää, Antti & Rajala, Liisa: Henrik Finnon uran alkuvaiheista. Genos 81(4): s. 156-158.

Kaukovalta, Kyösti: Uudenkaupungin historia. Uusikaupunki 1961.

Laisaari, Olavi: Turun itäisten rantatonttien rakentamisaika. THArk 39. Ekenäs Tryckeri aktiebolag, Tammisaari 1985.

Möller, Sylvi: Suomen tapulikaupunkien valtaporvaristo ja sen kaupankäyntimenetelmät 1600-luvun alkupuolella. Historiallisia tutkimuksia. Julkaissut Suomen historiallinen seura XLII. Helsinki 1954.

Ruuth, J. W.: Åbo stads historia under medeltiden och 1500-talet. Slottshöfdingarna och staden. Andra häftet. Helsingfors 1912.


Viitteet

[1] Ruuth I 1909: 156.

[2] Laisaari 1985: 45.

[3] Ruuth I 1909: 121.

[4] KA Turun raastuvanoikeuden käräjät 6.4.1636.

[5] KA Turun raastuvanoikeuden käräjät 17.3.1660: 41, 21.3.1660: 43-44 ja 5.7.1662: 282-.

[6] Ruuth I 1909: 121; Nikula 1987: 113.

[7] KA 255:11, 263:58v, 263:66.

[8] KA Turun raastuvanoikeuden käräjät 19.9.1636.

[9] Hellemaa 2010: 156, 157.

[10] KA Turun raastuvanoikeuden käräjät 5.12.1643: 105.

[11] KA Turun raastuvanoikeuden käräjät 5.12.1642: 105.

[12] KA 1711a:10v.

[13] KA Turun raastuvanoikeuden käräjät 6.4.1636, 7.5.1636, 9.5.1636, 5.11.1636 ja 28.11.1638: 358-359.

[14] Möller 1954: 274.

[15] Kaukovalta 1961: 189.

[16] Kaukovalta 1961: 116.

[17] KA Turun raastuvanoikeuden käräjät: 13.3.1658: 59 ja 21.3.1660: 43-44.

[18] KA J. W. Ruuthin kokoelma: Casper Ekmans gård.

[19] Ruuth I 1909: 121, alaviite 1; KA Turun raastuvanoikeuden käräjät 21.3.1660: 43-44 ja 15.5.1661: 142.

[20] KA Turun raastuvanoikeuden käräjät 20.6.1668: 302.