Mårten Viloi oli turkulainen porvari ja laivakirjuri.
Mårten Eriksson Viloi oli syntynyt ilmeisesti 1520-luvun alkupuolella. Hänen syntyperäänsä voi vain arvailla. Hänen lisänimensä useista kirjoitusasuista (Wijloij, Wijlw, Wijlo, Wijloij, Vilo, Viloi, Wilåij, Vilu, Wilo) löytyvä Vilu saattaisi hyvinkin viitata Vehmaalla olevaan Vilu-nimiseen taloon, joskaan talon asukkaista ei Mårtenille löydy yhtään ilmeistä sukulaiskandidaattia.
Mårten Viloi kuoli ennen vuotta 1571.[1]
Porvaritoiminta
Mårten Erikssonin ammatillisesta toiminnasta on säilynyt niukasti merkintöjä. Pääosin ne liittyvät Danzigin-matkoihin; hänen todennäköisesti harjoittamastaan kotimaankaupasta ei ole halaistua sanaa.
Laivakirjurina Mårten Viloi kulki kauppiaiden kanssa näiden kauppamatkoilla. Tällöin hänen tehtävänään oli lastien valvonta sekä tavaroiden osto- ja myyntitoiminta. Lisäksi hän jakoi matkojen tuoton rahtaajien ja laivureiden kesken.[2] Turun porvareiden aluksissa tehdyt merimatkat näyttävätkin liittyvän Viloin laivakirjurin ammattiin, sillä hänen tuontinsa ja vientinsä oli varsin vähäistä.
Suolaa hän toi yhden lästin vuosina 1548–51, kymmenen tynnyriä 1552 ja neljä tynnyriä 1553. Vuoden 1551 matkaltaan hän toi lisäksi puoli pakkaa hollantilaista villakangasta ja kuudella markalla rihkamaa.[3]
Huhti- ja elokuussa 1553 tekemillään matkoilla hän vei Danzigiin hevosen, hylkeen traania, neljä taalaria selvää rahaa sekä pukin-, vasikan-, oravan- ja lehmännahkoja. Vuonna 1556 hän vei sinne puoli tynnyriä voita. Seuraavana vuonna hän vei Riikaan hevosen, 4 tynnyriä tervaa, 2 tynnyriä voita, 1 tikkurin pukinnahkoja ja 1 timmerin jäniksennahkoja.[4]
Varallisuus
Mårten Viloin varallisuudesta on vaikea muodostaa kunnon käsitystä. Hän ei kuulunut niiden 150 Turun porvarin joukkoon, jotka vuoden 1556 väenotossa joutuivat varustamaan yhteensä 100 nihtiä eikä hänen nimeään löydy vuoden 1571 hopeaveroluettelosta, koska veron keruun aikaan hän oli ilmeisesti jo kuollut.
Aivan köyhä ei Mårten Viloi kuitenkaan voinut olla, sillä hän hankki talon ja tontin Turusta 8.8.1548 ja 27.7.1549 välisenä aikana. Tämä aikahaarukka perustuu siihen, että vielä kesällä 1548 Viloi maksoi puolta tullia Danzigista tuomastaan suolasta, mutta seuraavana kesänä vastaava lasti oli hänelle tullivapaa.[5] Hänen talostaan sen kummemmin kuin sen sijainnistakaan ei ole mitään tarkempaa tietoa.
Sekalaista
Kustaa Vaasa oleskeli pitkään Suomessa vuosien 1555 ja 1556 aikana. Maata kierrellessään hän pettymyksekseen pani merkille, miten täkäläiset aateliset, voudit, papit ja porvarit tekivät kaikkensa vaurastuakseen kruunun ja rahvaan kustannuksella. Hän antoikin kirjurilleen Jaakko Teitille tehtäväksi kartoittaa pahimpia väärinkäytöksiä. Mårten Viloi auttoi omalta osaltaan Teittiä valitusluettelon laadinnassa raportoimalla kaksi havaitsemaansa epäkohtaa.
Turun porvarit Mårten Viloi ja Lasse Olavinpoika Tavast valittivat siitä, miten rannikon talonpojat samoin kuin nimismiehet, papit, knaapit ja hovimiehet harjoittivat suurimittaista laitonta maakauppaa ja veivät hankkimansa tavarat tullin ohi Saksaan. Viloi ja Tavast eivät kuitenkaan halunneet nimetä kuin kaksi syyllistä: Nauvon nimismiehen, jolla oli 100 lästin vetoinen laiva ja Henrik Klaunpojan Staffan-nimisen palvelijan, jolla oli kymmenen hevosta talvisäilössä Tavastin tallissa odottamassa Danzigiin viemistä. Porvarit pyysivät kuninkaalta itselleen suojelukirjettä ja määräystä pitää silmällä maakauppiaita, jotka käyvät kauppaa tullia maksamatta.[6]
Syksyllä 1554 Mårten Viloi matkasi Knut Kappen kanssa laivakirjurina Danzigiin. Perillä kävi ilmi, että matkaan osallistuneet porvarit olivat tullanneet vain murto-osan kauppatavaroistaan ja heille määrättiin siellä 100 taalarin suuruinen sakko salakuljetuksesta. Kotimaahan palattuaan Mårten raportoi tämän tullirikoksen Jaakko Teitille ja porvarit joutuivat oikeuden eteen. Heitä syytettiin mm. siitä, että he olivat Turussa merkityttäneet tullikirjaan vain 4 lästiä voita, 5 kippuntaa haukea ja 4 tynnyriä lohta, vaikka Danzigissa löydettiin 9 1/2 lästiä voita, 12 1/2 kippuntaa haukea ja 24 tynnyriä lohta. Syytetyt väittivät, että Mårten Viloi laivakirjurina hyvin tiesi, mitä aluksella kuljetettiin. Tähän Mårten vastasi, että oli hyväuskoisena merkinnyt muistiin rahtien määrät sellaisina, kuin porvarit olivat ne hänelle ja tullille ilmoittaneet, eikä voinut tietää mitään siitä, mitä porvarit olivat kätkeneet ruumaan heinien ja hevosten alle.[7]
Perhe
Mårten Viloin puolisosta ei löydy asiakirjamerkintöjä.
Pariskunnan ainoa tunnettu lapsi oli
Lähteet
Grotenfelt, Kustavi (toim.): Jaakko Teitin valitusluettelo Suomen aatelia vastaan v. 1555-1556. Todistuskappaleita Suomen historiaan V. Helsinki 1894.
Nikula, Oskar: Turun kaupungin historia 1521-1600. ISBN 951-9262-23-5. Turku 1987.
Toropainen, Veli Pekka: Turun kaupungin hopeaveroluettelo 1571. Genos 76(2005), s. 171-181.
Viitteet
[1] Viloita ei mainita enää vuoden 1571 hopeaveroluettelossa.(Toropainen 2005)
[2] Nikula 1987: 155.
[3] KA 233:10v; SRA Finska kameralia Vol. 85. Tullräkenskaper. Åbo (strödda år) 1541-1558.
[4] KA 233b:36; SRA Finska kameralia Vol. 85. Tullräkenskaper. Åbo (strödda år) 1541-1558.
[5] SRA Finska kameralia Vol. 85. Tullräkenskaper. Åbo (strödda år) 1541-1558.
[6] Grotenfelt 1894: 148-149; Nikula 1987: 253-254.
[7] Grotenfelt 1894: 261-262; Nikula 1987: 240.