Geenitutkimus on viime vuosina edennyt aimo harppauksin. Ihmisen genomi ja sen lisäksi monia muita eläinten, kasvien ja mikrobien genomeja on kartoitettu, yksittäisten geenien toiminta opittu määrittämään ja sairaudelle altistavat geenit tunnistamaan. Intohimoja herättävän geenimanipulaation avulla voidaan eliöiden perimää muuttaa haluttuun suuntaan.
DNA:mme sisältää myös paljon sellaista informaatiota, jonka analysoinnilla alkaa olla kiire maailman populaatioiden sekoittuessa yhä tehokkaammin. Niinpä IBM ja National Geographic Society käynnistivät keväällä 2005 Genographic-projektin, jonka tavoitteena on täydentää tietoja ihmispopulaatioiden varhaisesta historiasta ja muuttoliikkeistä.
Projektin aikana kerätään eri puolilta maailmaa satoja tuhansia DNA-näytteitä, joita analysoimalla selvitetään kunkin näytteen antajan ns. haploryhmä. Haploryhmäjako perustuu naisilla äidiltä lapselle periytyvään mitokondrio-DNA:han (mtDNA) ja miehillä isältä pojalle periytyvään Y-kromosomiin (yDNA), joiden tietyissä osissa tapahtuu muutoksia (mutaatioita) äärimmäisen harvoin. Kun projektin aikana kerätystä aineistosta selvitetään missä ja miten paljon minkäkin haploryhmän edustajia asuu, voidaan päätellä missä ja milloin mikin perimän muutos on tapahtunut. Näytteiden avulla voidaankin tarkentaa aiemman tutkimuksen tuloksena hahmoteltuja nais- ja mieslinjojen haploryhmäjakoja, polveutumiskaavioita ja muuttoreittejä.
Oulun Hellman -sukuseurasta lähetettiin Genographic-tiimille kaksi näytettä kantavanhempiemme taustojen selvittämiseksi. Fredrik Mauritz Hellman osoittautui haploryhmän I ja Henrika Carolina Cannelin haploryhmän H edustajaksi.
Kaikkien nykyihmisten yhteinen esiäiti kuului nyt jo kadonneeseen haploryhmään L0. Hän eli itäisen Afrikan ylängöillä nykyisen Kenian seutuvilla noin 150–170 tuhatta vuotta sitten. Jollain hänen samoilla seuduilla yli satatuhatta vuotta sitten eläneistä jälkeläisistään oli mutaatio, joka on uuden haploryhmän L1 tunnusmerkki. Kaikki nykyisin tunnetut mtDNA-sukulinjat polveutuvat L1:stä.
L3 erkani L1:stä noin 70 tuhatta vuotta sitten nykyisen Etiopian tienoilla. Haploryhmä L3:a ja sen alaryhmiä esiintyy nykyisin kaikkialla Afrikassa, muttei missään Afrikan ulkopuolella. Ihmiskunnan leviämisen kannalta se on kuitenkin merkittävä ryhmä, koska siitä polveutuvat koko muun maailman asuttaneet sukulinjat.
Haploryhmä N syntyi noin 50 tuhatta vuotta sitten L3:sta. Tuolloin vallinnut suopea ilmasto oli muuttanut monet osat Saharaa asumiskelpoisiksi aroiksi, joille ihmiset vaelsivat riistan perässä. He jatkoivat matkaansa Niilin ja/tai Punaisen meren rantoja seuraillen Välimeren itäisille rannoille ja Lähi-Itään.
Ehkä jo tämän muuttoliikkeen aikana N:stä eronnutta haploryhmää R tavataan nykyisin varsinkin Intiassa ja Thaimaassa. Siitä polveutui useita sukulinjoja, joitten edustajia löytyy kaikilta mantereilta Afrikkaa ja Australiaa lukuunottamatta.
Pre-HV syntyi R:stä noin 40 tuhatta vuotta sitten N:n syntysijoilla. Sitä esiintyy paljon Lähi-Idässä, erityisesti Arabian niemimaalla.
Haploryhmä H on noin 30 tuhannen vuoden ikäinen pre-HV:sta erkaantunut sukulinja. Tähän haploryhmään kuuluu Henrika Carolina Cannelin naispuolisine esivanhempineen ja jälkeläisineen – samoin noin puolet eurooppalaisista. Ryhmä on yleinen myös Pohjois-Afrikassa ja Lähi-Idässä ja sen lievealueillakin, kuten Intiassa ja Aasian keskiosissa, ryhmään kuuluu jopa 5-10 prosenttia testatuista naisista. Haploryhmä H jakautuukin moniin alaryhmiin, joiden levinneisyydestä viisivuotisen Genographic-projektin aikana saadaan täsmällisempää tietoa.
"Aatami", kaikkien nykyisin elävien ihmisten yhteinen esi-isä, eli nykyisen Kenian seutuvilla noin 60 tuhatta vuotta sitten. Tämä Aatami, toisin kuin raamatullinen kaimansa, ei ollut ainoa tuohon aikaan elänyt mies, mutta hän oli ainoa, jolla yhä on jälkeläisiä.
Hänen jälkeläisensä, "Euraasian Aatamin", Y-kromosomiin ilmestyi M168:ksi kutsuttu mutaatio ja hänestä tuli kaikkien ei-afrikkalaisten kantaisä. Ilmeisesti silloinen väestönkasvu ajoi hänen jälkeläisensä etsimään uusia tasankoeläinten metsästysmaita. Kostea ja suosiollinen ilmasto oli myöhäispaleoliittisella kaudella laajentanut aroja niin, että riistan perässä vaeltaminen kävi mahdolliseksi.
Entistä paremmat työkalut ja karkea taide ilmaantuvat juuri tällä aikakaudella osoituksena merkittävästä kehityksestä. Tämän kehityksen turvin nämä paimentolaiset jälkeläisineen syrjäyttivät muut aikalaisensa, kuten Neandertalin ihmisen.
M89-mutaatio syntyi jollekin M168-sukulinjan jälkeläiselle noin 45 000 vuotta sitten joko Pohjois-Afrikassa tai Lähi-Idässä. 90-95 prosenttia Afrikan ulkopuolella asuvista ihmisistä on hänen jälkeläisiään, haploryhmän F edustajia. Jääkaudella laajat arot ulottuivat itäisestä Ranskasta Koreaan. Aroilla vaeltavat puhvelit, antiloopit, mammutit ja muu riista houkutteli F-ryhmän edustajia yhä uusille metsästysmaille. Osa jäi Lähi-Itään, mutta toiset asuttivat lopulta pääosan Euraasiaa. Afrikkaan paluun esti 20–40 tuhatta vuotta sitten tapahtunut Saharan kuivuminen.
Pieni osa sukulinjan jälkeläisistä siirtyi Lähi-Idästä Anatoliaan ja Balkanille vaihtaen tutut aronsa metsiin ja ylänkömaihin. Noin 20 tuhatta vuotta sitten F:stä (M89) erkani haploryhmä I (M170), joka on levinnyt laajalti Kaakkois- ja Keski-Eurooppaan ja on yleisin Balkanilla. Ryhmän myöhempi leviäminen Kaakkois-Eurooppaan saattaa liittyä menestyksekkään Gravette-kulttuurin laajenemiseen. Nämä varhaisen kivikauden ihmiset metsästivät tehokkaasti ryhminä ja loivat taidetta, joka tunnetaan erityisesti rehevistä naisfiguureistaan.
Sukulinjan myöhempi leviäminen voitaneen myös liittää kahden ja puolen vuosituhannen takaiseen kelttikulttuuriin. Tämä mahdollisuus selittäisi haploryhmän laajan levinneisyyden.
Euroopassa melko yleinen haploryhmä I, johon myös Fredrik Mauritz Hellman mieslinjan sukulaisineen kuuluu, jakautuu useisiin alaryhmiin. Näitten alaryhmien vaiheista saanemme projektin edetessä lisää tietoa.
https://www5.nationalgeographic.com/genographic/ – Genographic-projektin nettisivusto sisältää runsaasti tietoa mm. itse projektista, geenitutkimuksesta ja ihmisen maailman valloituksesta.
Kalevi Wiik: Eurooppalaisten juuret. Jyväskylä 2002. – Wiik tarkastelee Euroopan asuttamista lähinnä kielitieteen, jossain määrin myös arkeologian ja genetiikan pohjalta. Selvitys kattaa suuret muuttoliikkeet, Aurignac- ja Gravette-migraatiot, ja jääkauden aikaiset evakkoretket Iberian, Balkanin ja Ukrainan refugeihin.
Bryan Sykes: The Seven Daughters of Eve. 2002. – Sykesin mukaan valtaosa eurooppalaisista polveutuu seitsemästä kantaäidistä, jotka vaelsivat Eurooppaan Lähi-Idästä ja Afrikasta noin 50 tuhatta vuotta sitten. Sykes on nimennyt nämä "Eevan tyttäriksi" ja antanut matriarkoille nimet: Ursula, Helena, Velda, Tara, Katrine, Xenia ja Jasmine. Henrika Carolina Cannelin kuului näistä suurimpaan eli Helenan klaaniin.
P.S. Kuka tahansa voi osallistua Genographic Project -hankkeeseen tilaamalla projektin kotisivulta testipaketin, jonka antamat tulokset voi halutessaan luovuttaa osaksi tutkimusaineistoa. Noin sadan dollarin hintainen paketti sisältää välineet DNA-näytteen ottoa varten, multimedia-DVD:n ja muuta taustatietoa hankkeesta. Näyte otetaan yksinkertaisesti poskesta raaputtamalla.