Kantavanhempiemme häät 150 vuotta sitten

Veera Kauhasen (23232) Sukuseuran juhlalounaalla 3.9.2000 pitämä esitelmä


Tasan 150 vuotta sitten, syyskuun 3. päivänä 1850 vihittiin avioliittoon esivanhempamme Fredrik Mauritz Hellman ja Henrika Carolina Cannelin. Ylitornion 34-vuotiaan kruununnimismiehen ja 21-vuotiaan lukkarintyttären häitä vietettiin Annalan talossa Pyhäjoella. Suomen suuriruhtinaan, Venäjän tsaarin myöntämää avioliittolupaa serkukset olivat odottaneet häitä edeltäneet kolme vuotta: avioliiton solmimisestahan oli sovittu jo vuonna 1847 Tuomas Cannelinin vieraillessa tyttärineen sisarensa perheen luona Ylitorniolla.

1850-luvulla Suomi oli osa Venäjän imperiumia, suuriruhtinaskunta keisari Nikolai I:n hallinnon alla. Kansallinen tietoisuus Suomen runsaan puolentoista miljoonan kansalaisen keskuudessa oli voimakkaimmillaan, kansallisromantiikan ajan suurmiehet Runeberg, Lönnrot ja Snellman herättivät Suomen sivistyneistön kansalliseen itsetietoisuuteen. Osaltaan kansallinen herääminen oli suomalaisten reaktio Nikolai I:n valtakauden aikana vallalla olleeseen virkavaltaisuuteen, ankaraan sensuuriin ja mielipiteiden tarkkaan valvomiseen. Ajan keskeisiin ilmiöihin kuuluivat myös lukuisat herätysliikkeet. Yhtenä merkittävimmistä mainittakoon Lars Leevi Lestadiuksen saarnaama lestadiolaisuus, joka liittyi läheisesti myös Fredrik Mauritzin ja Henrika Carolinan perheen elämään. Fredrik Mauritz tutustui lestadiolaisuuteen 1850-luvulla Ylitorniolla ja oli myöhemmin perheineen merkittävässä asemassa Oulun lestadiolaisessa toiminnassa.

Tammikuussa 1845 Fredrik Mauritz oli nimitetty Ylitornion kruununnimismieheksi. 27.2.1846 hän muutti vanhempineen Ylitorniolle juuri ostamalleen Raution tilalle (mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että Pyhäjoen kirkonkirjoissa mainitaan muuttaneiden luettelossa vain Adam Hellman ja Lisa Greta Cannelin, Fredrikin vanhemmat: kruununnimismieheksi siirtyvää aikamiespoikaa ei ole katsottu tarpeelliseksi mainita).

Henrikan (Helli) äiti Juliana kuoli vuonna 1847, jolloin lukkari-isän talouden hoitaminen jäi Hellin tehtäväksi. Myöhemmin samana vuonna lukkari tyttärineen lähti Ylitorniolle sisartaan Lisa Gretaa tapaamaan: tarkoituksena oli toki myös, sukukirjan sanoin "tavata mainioksi maanviljelijäksi ja kunnolliseksi virkamieheksi varttunut sisarenpoika, Fredrik Mauritz". Kosimista ei kuulemma edes tarvittu, kun toisiinsa kiintyneiden serkusten avioliitosta sovittiin.

Häitä vietettiin siis Pyhäjoella noin kolme vuotta kestäneen kihlauksen jälkeen. 1800-luvulla kihlaus oli vielä sitova ja sen purku oli mahdollista vain oikeuden päätöksellä. Tosin 1800-luvun puolivälin tienoilta lähtien kihlauksen purkautuminen ei enää ollut katastrofi, vaan kihlauksensa purkanut nainen saattoi vielä säilyttää asemansa naimamarkkinoilla. Henrika ja Fredrik Mauritz saatiin kuitenkin onnellisesti naimisiin, kunhan keisarillinen majesteetti, tsaari Nikolai I, oli myöntänyt serkuksille avioliittoluvan. (Senaatin anomusdiaarista emme tosin onnistuneet löytämään anomusta, mutta se tuskin on senaatin vika: ehkä syytä oli enemmän tutkijoissa...)

Kihlausaika, joka Henrika Carolinalla ja Fredrik Mauritzilla oli siis varsin pitkä, oli todennäköisesti kiireistä käsityöaikaa. Kapioina piti valmistaa pito- ja alusvaatteita ainakin lähimmiksi vuosiksi. Nuoren kodin tarvitsemat liinavaatteet piti myös ommella ja nimikoida, samoin tikattiin silkkitäkit ja kudottiin patja- ja tyynykankaat. Myös kihlalahjoja saatettiin valmistaa. Vuonna 1872 Henrika kirjoittaa kirjeessä tyttärelleen Augustalle, että perheen Janne-poika oli saanut joululahjaksi mm. papan parhaan piipun, jonka helmikoristeisen varren hän itse oli kihlausaikana virkannut.

Tarkkaa tietoa tai aikalaiskuvauksia Henrika Carolinan ja Fredrik Mauritzin häistä meillä ei ole, mutta kansanperinteen tutkijat ovat voineet valaista 1800-luvun häätapojen pääpiirteitä. On hyvin todennäköistä, että Hellin morsiuspuku oli hyvästä mustasta kankaasta ommeltu puku, joka sai toimia jälkeenpäinkin nuoren rouvan ainoana juhlapukuna. Oletettavaa on myös, että morsiamella oli vihittäessä "kunnian kruunu" päässään, olihan kyse sentään lukkarin tyttärestä. Sulhanen, joka tässä tapauksessa oli kohtalaisen korkea virkamies, vihittiin todennäköisesti virkapuvussaan, kaksikolkkahattuineen ja miekkoineen. Virkapuvun käyttö oli lähes pakollista, mutta mikäli Fredrik vihittiin siviilipuvussa, oli asuna todennäköisesti mustat kapeat housut ja musta bonsuuri- tai hännystakki.

Vihkimisen jälkeen siirryttiin ruokapöytään. Asiaankuuluvan kruusailun jälkeen päästiin käsiksi pöydän antimiin, joiden valmistamisessa oli apuna ilmeisesti ollut pitokokki. Tavallisia häätarjottavia tuohon aikaan olivat usean lajin leivät, tortut, pannukakut, paistit, kinkut ja juusto ja voi. Isoissa saaveissa tuotiin riisipuuroa ja rasvaista lihakeittoa. Joissain häissä tiedetään olleen sellaistakin suurta ylellisyyttä ja uudenaikaista hienoutta kuin peruna- ja lanttulaatikkoa. Ennen ja jälkeen ateriaa laulettiin virsi. Lopuksi pappi piti puheen hädänalaisten auttamisesta ja sen aikana kiersi pöydässä kaksi lautasta, toinen kirkon ja toinen köyhien hyväksi. Seurakunnan tilikirjoista voisi vielä tänäkin päivänä löytää tietoja siitä, kuinka paljon keräys Hellmanin häissä tuotti.

Annalan talo, jossa nuoripari vihittiin, oli yksi pitäjän mahtavimmista ja vanhimmista taloista: talon historia ulottuu aina 1500-luvulla saakka ja oli palvellut mm. pitäjän nimismiesten ja kanttorien virkatalona. Hellin isä, lukkari Cannelin, isännöi taloa vuosina 1828-1846, mutta varmaa tietoa ei ole siitä, kenen omistuksessa talo oli häiden aikaan vuonna 1850. Erään lähteen mukaan isäntänä oli Matti Eliaksenpoika (vuodesta 1849 vuoteen 1851), mutta toisen lähteen mukaan on myös mahdollista, että talossa toimi tuolloin kestikievari. Mahdollista on tietenkin myös se, että Matti Eliaksenpoika piti talossa kestikievaria vuonna 1850. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Annalan talo toimii nykyisin kotiseutumuseona.

Häiden jälkeen Henrika Carolina siirtyi emännäksi Fredrik Mauritzin omistamalle Raution tilalle Ylitorniolle: laajaa, ja aiemmin varsin huonosti viljeltyä tilaa oli tähän asti emännöinyt Lisa Greta, Hellin 76-vuotias anoppi. Pyhäjoen kirkonkirjat raportoivat lukkarintyttären muutosta ja avioliitosta poismuuttaneiden luettelossa seuraavasti: Henrika Carolina, lukkarintytär, Tuomaantytär Cannelin, vihitty 3.9.1850 kruununnimismies Fredrik Mauritz Hellmannin kanssa, muuttanut Ylitorniolle (tämä kaikki siis ruotsin kielellä). Tästä alkoi sen kantaperheen taru, johon me kaikki tavalla tai toisella kuulumme.